Hallittu(ko) kaaos

"Difficulties are opportunities to better things,

they are stepping stones to greater experience.
Perhaps some day you will be thankful
for some temporary failure in a particular direction.
When one door closes,
another always opens,
as a natural law it has to be, to balance."

Sana ”stressi” on saanu miun elämässä viime viikkoina ja päivinä aivan uudet ulottuvuudet. Toissayönä heräsin ihan täydestä unesta ja muistin et unohin lähettää yhelle koutsille miun FIS-numeron. Onneks miula on toi ”Mind, Body, Health” –kurssi meneillään, ni tiedän varautua tätä menoa sydän- ja verisuonitauteihin, uniapneaan ja mahahaavoihin, haha! Valehtelematta viime viikkoina oon lähettäny mailia noin viidelletoista eri koutsille ympäri Jenkkejä; Minnesotaan, New Hampshireen, Maineen, Wisconsiniin, Michiganiin, Vermontiin, Alaskaan ja viikonloppuna alko myös Kanada-tiedustelut.  Tänään oon lähettäny kaks väärää mailia, toisen piti tänää mennä Northern Michiganiin, mut se menikin Alaskaan ja toisen piti mennä New Hampshireen, mut se meniki Vermontiin. Tiedättekö sen tunteen ku painaa ”lähetä” –nappia ja heti perään tajuu että ”shit!”. Okei, ehkä se oon vaa mie. Tarviin pian sihteerin. No, onneks kaikki koutsit varmaan arvaa ettei heidän tiimi oo ihan ainut, johon otan yhteyttä, et eipä suureempaa vahinkoa toistaseks oo päässy käymään.

Täytyy myöntää, että usko on välillä ollu koetuksella, sen verran hermoja raastavaa hommaa on odottaa vastauksia. Viime viikolla odotukset New Hampshiren osalta koki ison kolauksen, kun tiimi ei pystykään ainaka ens vuodelle puolikasta stipendiä enempää tarjoamaan ja pääaineen pakollisessa vaihdossakin ilmeni vähän ongelmia. Toki opiskelu ois yks parhaista sijoituksista elämässä, mutta jotenki summat vaan tuntuu tosi suurilta, kun on Suomessa oppinu että koulutus voi olla sekä hyvää että ilmasta. Kunpa osaisimme tätä Suomessa ja Euroopassa vähän paremmin arvostaa. 

Siirron hakeminen on aika hankala prosessi talvilajeissa, koska kisakausi menee maaliskuulle asti ja siinä vaiheessa on jo ison askeleen perässä hakijoita, jotka on ottaneet yhteyttä valmentajiin tammikuun alussa tai jopa aiemmin. Toisaalta, monet valmentajat on kiinnostuneita urheilijoista, jotka tuntevat jo täkäläisen yliopisto- ja kilpailusysteemin, koska täysin uusien, varsinkin ei-jenkki, urheilijoiden haaliminen on luultavasti aika uuvuttavaa hommaa myös valmentajille. Pitäis melkein kaivaa esille mailit, joita vaihtelin meidän koutsin kanssa pari vuotta sitten, veikkaan et löytyis aika monta kysymystä, jolle nyt repeilisin.

Siitä tulikin mieleen, jos joku tarvii joskus apua USA:han opiskeluun lähdössä, niin varsinki kaikille hiihtäjille tiedoks et handlaan pian n. 30 koulun pääaineet ja sivuaineet, valmentajien nimet ja taustat, urheilijoiden ranking-pisteet ja tiimin kokonaispisteet NCAA- mestaruuskisoissa. Välillä tuntuu et melkein jo tunnen osan ihmistä, joita todellisuudessa en oo ikinä tavannu tai kenen kanssa en oo ikinä keskustellu, hehe! 

Toki Suomeen paluukin on mielessä käynyt ja hiihtokuvioiden puolesta varmasti helpoin ratkasu oliskin, mutta kun on ollu viimiset kolme vuotta täyspäivänen opiskelija yliopistossa niin paluu pääsykokeisiin ja perusopintohin ei ihan liikaa houkuttele. Jyväskylän yliopistosta oon kyselly onnistuuko minkään kurssin siirto Suomeen, samaiseen pääaineeseen, mutta aika nihkeetä tuntuu olevan. Tai miten niin ”aika nihkeetä” en saa kurssin kurssia siirrettyä Jenkeistä Suomeen ennen kun kandin paperit on kädessä. Great.

Tässä vaiheessa kaikki lukijat varmaan alkaa voivottelee ”Voi Anita miten pulassa se taas onkaan” Haha! Nou hätä, oon tottunu semmoseen hallittuun kaaokseen – joskus se kaaos on paremmin hallussa, joskus vähän huonommin ;)

Ehkä tässä vielä kärsivällisyydellä ja uskolla johonkin hyvään ratkasuun päätyy. Oonki viimiset pari päivää kouluttanu itteäni kun koiraa ”Ei, Anita Ei, mikään ei oo maailmanloppu.”

Hallitun kaaoksen ja kevätauringon sävyttämää viikkoa kaikille :)

Antta

p.s. ostin tänää uudet lenkkarit, eikun jalkoja kipeyttämään!