Elämän pienet ilot = elämän suuret ilot

Kello näyttää 10.20(am). 6*4min kovat juoksuintervallit onnistuneesti takana, suihkussa käyty, syöty ja pitkästä aikaa ei tarvii olla jo pää kolmantena jalkana johonki lentämässä tai kouluhommien parissa ennen 12.30 alkavaa ekaa luentoa, sweet :) Viime aikoina on taas tajunnut kuinka äärimmäisen kiitollinen pitää olla chilleistä hetkistä – ihan vaan vaikka siitä, kun voi juoda sen kahvikupposen rauhassa tekemättä kolmea asiaa yhtä aikaa (ei sillä, naisethan siihenKIN pystyy, hehehe!). 

Loma meni yllättäen liian nopeesti, haha! Nyt puhutaan siis ajasta 1,5vko taaksepäin.. Henkisesti breikki tuli aika sopivaan kohtaan, oltiin myllytetty suht reippaasti edelliset kaks viikkoa ja body & soul alko jo huudella pientä taukoa. Torstaina alotettiin loma neljän tunnin vaelluksella Sandian huipulle. Aa, chilli viikko? No ei vaan, alppinistien seura onneks takas aika rennon vauhdin ja eipä ees oikein tuntunu et ois reenamassa ollu. Oli kyllä kiva vaeltaa isolla porukalla ja koitinki ottaa vaelluksesta kaiken sosiaalisen ”hyödyn” irti ja antaa aivoille lepoa omien tuntemuksien ja sykkeitten seuraamisesta.  Perjantaina oli vuorossa team bonding’ia, pelailua ja grillailua läheisessä puistossa, edelleen – oli kiva viettää aikaa yhessä :) Iltapäivällä vuorossa oli golf-oppitunti alá Sofia Höglund. Sofia on täällä UNM:n golf-tiimissä ja sen vuoksi on kenties tarpeeks tasokas opettaja meille, haha! Eihän se nyt kaunista katottavaa ollu, välillä luulin et kuolen aika varmuudella nauruun, ku Anniken vetelee palloa puuhun ja Anni perästä beachille… Sofia opetti meille et golffarit kutsuu aluetta, johon valtaosa meidän palloista lenteli nimellä ”The shit” haha! Mut hauskaa oli ainankin, onneks Sofialla on hallussaan kuva- ja viedomateriaalia, et jos uusia golffareita ei tiimiin löydy, ni meille voi aina soitella ;) 

Sunnuntaina alko olee vuorossa paluu arkeen ja valmistautuminen seuraavaan viikon kouluhommiin..

Siitä puheen ollen, viime viikkoa en haluu liikaa muistella… Summa summarum: ma-to ympäripyöreitä päiviä opiskelujen ja kokeiden parissa, ti ja to aamuna oisin nukkunu pommiin seiskan aamutreeneistä, jos tytöt ei ois herättäny. Ihan vaan sivukommenttina, että minä en ikinä nuku pommiin!!! Oon luultavasti yks maailman huonoimpia nukkujia (siskoni ja Pitkäsen Marjaanan jälkeen, haha!) ja kun herätyskello soi niin siihen myös herään, et tais kenties kevyt väsy painaa… Torstaina aamuna olin niin unessa aamulla rullilla et en oikein enää tienny onks turvallista mennä kovin isoja alamäkiä alas,  ku koordinaatiokyky oli pakkasen puolella. Perjantai iltapäivänä vuorossa oli ah, Sand Hills testi. Tämä lempitestini (???) haha, kestää tytöillä 20-25min ja on lähinnä taistelua siitä pystyykö ottamaan yhen  juoksuaskeleen lisää jyrkkään mäkeen, vai valuuko pehmeessä hiekassa enemmän alaspäin kun etenee ylöspäin, että semmonen testi, jättekivaa! Ei mikään maailman luottavaisin olo ollu ennen treeniäkä raskaan viikon jäljiltä ja asiaa ei auttanu se, et lämpötila sattu olemaan 25-astetta ja pöllyävä hiekka ja tulipalot Sandialla teki ilmasta tosi tunkkasen. Eka kiekan jälkeen yritin vielä tokalle kiekalle lähtee, vaik olo olikin varsin surkee, mut ekassa nousussa sumeni sitten  aikalailla ja hengitys vinku sitä luokkaa, et ei hirveesti tarvinnu miettiä jatkaisko matkaa vai ei.. Ehkä kaikki koulustressi, huonot yöunet, tosi lämmin ja tunkkanen ilma oli vaan sinä päivänä liikaa. Jonku aikaa piti itteään keräillä ja heittää parit laatat ennen ku pysty rauhallisesti autolle kävelemään, hyvä treeni ja niin poispäin, haha! Onneks armaat tiimiläiset ja koutsit pitävät aina hyvää huolta ja mitään sen vakavampaa ei kumminkaan päässy käymään :) Illalla uni tuli silmään ennen kymppiä ja seuraavan aamun treenin tein varmuuden vuoksi Freden suosituksesta rauhassa itekseni. Kyllä se uni vaan ihmeitä tekee, viikonloppuna olo oli taas kun uudella ihmisellä ja reilun seittemän treenitunnin viikonloppu suju oikein onnistuneesti.

Tiimistä vielä puheen ollen, viime vuoteen verrattuna huomaa kyllä että ainanki me nordicit ollaan aikalailla kasvettu yhteen ja viihdyn kyllä tiimissä erittäin, erittäin hyvin :) Asiaa tietty auttaa se, että Mats’ia (siis Eldaria, jonka Eldariksi Rönningmäisen tasurin takia nimesin, haha!) lukuunottamatta uusia tiimiläisiä ei ole ja Mats on sopeutunu sekavaan joukkoomme paremmin kuin hyvin! Toimiminen yhdessä on vaan helpompaa, kun tuntee ihmiset ja tietää millon ja kenelle voi tiettyä läppää heittää ja kenelle samanlaisen läpän heittoa ei ehkä kantsi ees kokeilla, haha! Jenkkityttö Ingridin kanssa on viime aikoina lähteny jutut niin lapasista, et tänää itse asiassa mietittiinki et onneks ei tunnettu, ku oltiin lapsia, koska ihan ekaksi ei oltais enää hengissä, koska Herra varjele mitä oltais yhessä keksitty, haha! Anyway, I love my team mates :) 

Ens viikolla ois vuorossa ”kisaviikko”, jossa tehdään yks kova treeni alkuviikosta ja la on vuorossa radalla 3000m:n testijuoksu ja seuraavana päivänä reilu 40min rullahiihtotesti suurimmaks osaks ylämäkeen. Kisaviikon jälkeen päästäänki toivottavasti pian ottamaan tatsia lumella ees viikonlopun ajan, ennen kahen viikon leiriä West Yellowstonissa. Yippii!! Välillä ei vaan malttais oottaa, että pääsis jo suksille, siis onha rullahiihtoki kivaa, mut…..haha! 

Vaikka perjantaihin asti on ihan tiukkaa reeniä tiedossa, niin olo on kun lomalaisella viime viikkosen Midterin jälkeen, haha! Kun saiski purkitettua säilöön hyvänolon tunteet, millon hymyyn ei paljon vaadita  ja käyttää niitä vaikeimpina hetkinä. Never know, ehkä vielä joku keksii siihe systeemin (muistakaakin, se oli sitten MINUN idea, haha!) 

Huippua viikkoa kaikille!

Muistakaa nukkua ja nauttia elämästä :)

Antta

Synttäri-illallisella :)

Claran kanssa ähkyjä odotellessa ;)

             Aamu alkaa kakulla ja skumpalla, haha! Happy Birthday Anniken!

Ja sit mentiin...

Ammattilaiset

Koutsi ohjaa ;)

Tarkkaa hommaa!

Good morning Albuquerque!

Team bonding

Ei harmita etten päässy mukaan la rullalenkille, sillä pojat löysivät tämän kaverin... HYIHYIHYI! Kuvaa ei sitten ole photoshopattu! Snake killers Otti & Mats!

Syysloma, tule jo!

Lokakuu. Lo-ka-kuu ? Miten nopeesti aika meneekä?! Kohtahan sitä ollaan jo Suomessa joulun vietossa. Tai no, ei nyt ihan vielä,haha! Lokakuu herättää pakosti ajatuksia, että kausi ei loppujen lopuks kovin kaukana enää oo, varsinki ku tietää et Vuokatissa vedellään jo Suomen Cupia parin hassun viikon päästä ja kun kattelee kateudesta vihreenä kuvia Ramsaun jäätiköltä!! Terkkuja vaan kaikille leiriläiselle ja kiitos kuvatarjonnasta.. Nou hätä, kateellisia tosiaan löytyy ;) Täällä ollaan tosin vähän eri asemassa kisakauden suhteen, kun joulukuussaka ei vielä tarvii parhaita näyttöjään tehdä ja tärkeempää onki olla kunnossa tammikuun puolesta välistä maaliskuulle. Jos Suomessa lokakuu tarkottaa viimisiä rullalenkkejä vesi-/räntäsateessa, motivaatiota kysyviä pimeitä päiviä ja armotonta hinkua lumille, niin täällä se tarkoittaa parhaita ”sulan maan” reenikelejä ja aika kaukaisia haaveita hohtavista hangista. Elo- ja syyskuun polttavien helteiden jälkeen tän hetken reenikeleistä ei voi pahemmin valittaa. Shortsit ja t-paita riittää vielä aamuseiskaltakin, mut reenin aikana ajatukset jääkaapissa asumisen mahtavuudesta on vähentyny, haha! Kisakauden alkuun tosiaan on vielä kuitenki armon aikaa jälellä ja siks itteään on välillä ihan hyvä muistutellakin siitä, että vielä ei mitään kiirettä reenien suhteen oo ja parempi vaan ettei kuntohuippu ennen aikojaan tulis. No, siitä kuntohuipusta ollaan toivottavasti vielä kaukana, mutta lokakuun alkuun nähden homma tuntuis olevan ihan hyvässä jamassa. Ainahan sitä vois paremminki kai mennä, mut mikä tärkeintä – vois mennä paljon, paljon huonomminki, haha! Tosta kiireestä tulikin mieleen, että ois maailman mahtavin taito oppia elämään pelkästään tässä hetkessä, niin kulunu cliché kun se onki. Totta kai tulevaisuutta voi ja joskus pitääkin suunnitella, mut välillä se vaan menee vähän liiallisuuksiin. Jos kaiken tekee tällä hetkellä niin hyvin kun pystyy, liitty se sitten urheiluun tai muuhun elämään, niin tulevaisuudesta ei tarvii murehtia, koska ainaki parhaansa on yrittäny tehdä. Niinpä, kuulostaa helpolta, mut toteutuspuoli onki sitte haasteellisempi…

Parin reenien ja kouluntäyteisen viikon jälkeen tän viikon chilli-viikko fyysisten ja henkisten akkujen lataukselle on enemmän ku ansaittu! Ja mikä parasta, torstaista sunnuntaihin vietellään vielä syyslomaa. Ah, en malta oottaa! Viikon teemaan kuuluu ehottomasti nukkuminen, nimittäin ku pari viikko herää lähes joka päivä välillä 5-7.30, niin aamua ilman herätyskellon pirinää osaa todella arvostaa!! On sitten toinen tarina osaako sitä enää puol kasia pitempään nukkua, haha! Kaikki laitetaan kyllä peliin tällä viikolla sen suhteen ;) 

Lobojen urheilutapahtumatarjonta on ollu aika huipussaan viime aikoina ja kunpa aikaa vaa liikeniski enemmän mennä kattelee jalis- ja lenttispelejä. Tähän väliin täytyy mainita, et lauantaina tuli tehtyyn henk.koht. recordi ja katottua jenkkifutispeli ihan alusta, ihan loppuun asti!! Tiedän, ei välttämättä kuulosta huikeelta saavutukselta, mutta pelihän kestä kaikkineensa noin kolme tuntia ja viime vuonna, kun en säännöistä ihan hirveesti tienny (lue: olin ihan kujalla) ja Lobot hävis melkein joka pelin, niin kynnys lähteä puoliajalla kotia kasvo aika paljon, haha! Ensimmäistä kertaa aloin vähän ymmärtää, miks ihmiset on niin innoissaan jenkkifutiksesta täällä, koska tähän mennessä oon melkein lähinnä vaan repeilly peleissä, ku jotenki se ei vaan urheilumuotona oo napannu. Kenties joku päivä valvon vielä kattomassa SuperBowlia yömyöhään Suomessa, haha! Hyvä oiski saada joku urheilulaji lisää mitä seurata, ku niitä ei ookka vielä tarpeeks…..Jotakin lajin arvostuksesta ja rahamäärästä, joka lajin ympärillä liikkuu kertoo se, et täkäläinen college-tiimi asuu hotellissa kotipeli viikonloppuina, et saavat keskittymisrauhan ja varmaan siks ettei puolet jätkistä ois kateissa peliaamuna, haha! Mut hei oikeesti, melkein sata pelaajaa + valmentajat, fyssarit, ja kaikenmaailman paidansilittäjät majotetaan hotelliin täyshoidolla! Vois futistiimi heittää vähä ylimäärästä Ski Teamille ettei meiän tartteis ajaa 20 tuntia Montanaan.. No, täällä hiihtoa, jenkkifutista ja vaikkapa korista ei nyt vaan voi millään lailla ees vertailla keskenään, et turha toivo et meitä aletaan yksityiskoneilla Coloradoon lennättää, harmi sinäänsä, haha!

Ennen syyslomaa ois tarkotus vielä muutama päivä päivittää itteensä ajantasalle kouluhommissa, jotta syysloma tosiaan menis suurimmaks osaks rennoissa merkeissä :) 

Kivaa viikkoa kaikille!

Antta

Jemezin 4h yhdistelmätreenin kakkososaa viime viikonlopulta.

                                                           

...mutta eka rullahiihdettiin...

Fredellä oli hauskaa ke iltapäiväreenin jälkeen, tytöillä vähemmän kivaa...HYI!

Lauantaina PITI alkaa Balloon Fiesta, mutta huonojen tuuliolosuhteiden takia tapahtuma peruttiin siltä päivältä. Onneks ei lähettykä kun vasta 6.20 rullille sen takia,haha! Christian päätti kuitenki Paint'n avulla tehdä meille Balloon Fiestan, hehe!

Let the game begin!

LOBOS!

Upea ilta päättyi Lobojen voittoon :)

Anni perustoimissaan, eli vakoilemassa naapureita, joiden piha on jo kuukautta ennen Halloweenia vuorattu mitä ihmeellisimmillä "koristeilla" haha!