Parin päivän lääkärikäyntien saldo:
verenpaineet taivaissa ja kropassa luultavimmin joku virus. Harvemmin on itelle sanottu että verenpaineet ois korkeella ja ihan nyt muutaman kerran niitä elämän aikana on mittailtu. Jeeee, siis se kuka
tieskin tilata miule jonku pikkunilkki viruksen niin kiitos ja kumarrus. En nyt
aio maalata piruja seinille ja ehkäpä hommasta pääsee eroon pelkällä
säikähdyksellä, voin nimittäin kertoo ettei huumorintaju riitä yhtään mihinkä
muuhu. Lääkärisedälle jo ilmotinki et oon sitte ens viikon ke LÄHÖSSÄ West
Yellowstoniin. Piste. (Aattelin et ehkä tauti kuulee miun uhkailun ja lähtee
menee, hehe!) Annin kaa heitettii tänää ”tosi hyvää” mykoplasmaläppää ja
koputeltiin sen jälkeen aika moneen kertaan… Vitsi mikä kirjan idea ois tehä
semmonen ”Näinkin voi käydä” – tarinoita urheilijan elämästä. Haha! Ite on
kuiteka vielä turha huudella, monella urheilijatutulla ois vielä aika paljo ”parempaa”
settiä jaettavana ku itellä, mut en missää nimessä kilpaile tässä lajissa, tai
en ainaka oo ite tietosesti ilmottautunu, haha! Mut ehkä se tästä kunhan oon
koko vkl:n sormet ja varpaat ja korvat ristissä ja toivon mukaan maanantaina on
sitten vähän parempia uutisia. Pliis, pliis, pliis.
Jos ja KUN kaikki menee toivotun lailla niin keskiviikkona
aamutuntien jälkeen pakataan autot ja lähetään kohtia Montanaa :)
Istumalihakset saa reeniä, koska ajomatka yhteensä on semmoset reilu
parikyttuntia..Aaah, en malta odottaa ;) Torstaina saavutaan toivon mukaan
lumiseen ja charmikkaaseen West Yellowstonin käpykylään ja la ois sitten jo
tarkotus laittaa numerolappua rintaa ja rykästä 10km vapaalla FIS Super Tourin
kisassa. Ite en nyt ihan pointtia nää kisata heti ekana vkl:na, mutta eihän
miulta ikinä kysytä, haha! Reilun viikon verran sitten reenaillaan siellä ennen
ku vaihdetaan majapaikka tunnin matkan päähän Bozemaniin ja siellä ois sitten
samasen kisakiertueen pertsan sprintti ja 15km yhteislähtö vuorossa. Viime vuonna
kiertuella kisas mm. Jessica Digginsin kaltasia nobodeja et eikun Jessielle
jauhot suuhun vaa, kattelin tuloksista et Jessien meno oli ollu Oloksen
sprintissä tahmeeta, eli ei mitää hätää jos Jessie meinaa tänne keretä, haha! Sunnuntain kisan jälkeen sitte
nokka kohti kotia ja palu karuun arkeen, koska tiedossa ois heti kolme koetta,
seuraava vkl luultavasti Red Riverillä ja lisää kokeita Finals week’n alkaessa.
Jippii -.- haha!
Pakolliset koulujauhannat…tällä viikolla tuli sitten
valittua kevään kurssit ja vähän kuivalta näyttää, mut ehkä hengissä selviin.
Tiedossa ois kemian ja matikan pakollinen (tässä vaiheessa miun ilme opon luona
oli ”Really?”) haha! Vielä yks enkun pakollinen, Emotional Health and Interpersonal Relationships, Health Campaigns ja
huhtikuussa sitten vielä Violence Prevention ja Conflict Mediation tehokurssit.
Ois vaan kiva päästä eroo noista diipadaapaa-kursseista, mut ei niistä varmaa
oikein muulla ku käymällä ne pääse eroon??
Kuukauden päästä jo istutaan sitten toivon mukaa Ms. Nordin
kanssa jollakin lentokentällä oottelemassa tai jonku lentoyhtiön koneen kyydissä
kohti kotia :) Noi epämääräset ilmasut siksi et kotiin on pitkä matka ja sen
verran mitä tätä väliä on kerenny matkustella, niin tietää ettei mitään kantsi
pitää itsestäänselvyytenä, haha! Joskus löydät ittes kahen päivän vanhoilla
silmillä Chicagosta ja joskus löydät ittes nukkumasta ku kodittoman Heathrow’n
ei-nukkumiseen-tarkotetuilta-penkeiltä, haha!
Aaah, en malta ootta
et näkee kaikkia ihania läheisiä ja kavereita, saa syödä kinkkua ja ruisleipää,
pääsee saunaan hiihtolenkin jälkeen ja saa kattoa siskon kaa Joulupukkia ja
Noitarumpua aattoaamuna. That’s all I need :)
Mie rupeen nyt lausuu loitsuja itelleni, et oon kans ens
viikolla täysissä sielun ja ruumiin voimissa!
Rentouttavaa viikonloppua kaikille ja tsemppiä Oloksella
kisaileville :)
-Anita