"The only difference between a good day and a bad day is your attitude."

Muistaakseni edellisessä päivityksessä mietiskelin miten tärkeetä on osata nauttia hetkistä, ku ees viikon verran reenit sujuu päivittäin ja muutenka ei oo elämässä suuremmin valittamista. Niinpä niin… Jos parin viikon takanen viikko oli hyvä niin sanotaanko, että tällä viikolla on vähintään tasattu tilanne plus miinus nollaan. Perjantaina tehtiin aika kova sauvarinnereeni ja vkl:na reilu 5h perusmättöä siihen päälle. Lauantaiaamuna olo oli jo ku vanhalla, pieksetyllä mummolla haha! Onneks en ollu porukan ainoo, jolla tämmöset fiilikset oli ja la mentiinki aika hissun kissun. Sunnuntainaki olo oli vielä semmone et kroppa on edellee sauvarinteessä tekee jotai 47:ttä sarjaa 30 sekkasia loikkia, haha! Maanantai meni sitten ”lepopäivää” vietellessä, kouluhommia tuli väännettyä tosin puoleen yöhön, että se siitä lepopäivästä… Tiistaiaamuna kellon soidessa 5:50 en ollu ihan varma et kerkesinkö muka nukahtaaki, haha! Not kidding though… Suunnitelmassa oli 6*4min kohtuu kovia vetoja juosten, mutta kolmannen vedon jälkeen lähdin kävelee, ku hommasta ei nyt tasan tarkkaa mitää tullu ja kroppa ei vähempää vastaanottavaisella tuulella ois voinu olla. Keskiviikkoiltana en meinannu iltaseiskan jälkee enää päästä sängystä ylös - väsytti, päätä ja silmiä särki, oksetti ja kaikkee muuta kivaa. Seuraavan aamun treenit jätin luonnollisesti väliin ja ip sitten Training Roomille lääkäriin. Training Roomin Eric vastaanotossa aina naureskelee ja pyörittelee päätä, ku tullaa sinne millon puolpyörtyneinä, kädet turvonneina, pikku lämpöhalvauksessa yms. ”You Finnish people are weird”, haha! 

Parin päivän lääkärikäyntien saldo: verenpaineet taivaissa ja kropassa luultavimmin joku virus. Harvemmin on itelle sanottu että verenpaineet ois korkeella ja ihan nyt muutaman kerran niitä elämän aikana on mittailtu. Jeeee, siis se kuka tieskin tilata miule jonku pikkunilkki viruksen niin kiitos ja kumarrus. En nyt aio maalata piruja seinille ja ehkäpä hommasta pääsee eroon pelkällä säikähdyksellä, voin nimittäin kertoo ettei huumorintaju riitä yhtään mihinkä muuhu. Lääkärisedälle jo ilmotinki et oon sitte ens viikon ke LÄHÖSSÄ West Yellowstoniin. Piste. (Aattelin et ehkä tauti kuulee miun uhkailun ja lähtee menee, hehe!) Annin kaa heitettii tänää ”tosi hyvää” mykoplasmaläppää ja koputeltiin sen jälkeen aika moneen kertaan… Vitsi mikä kirjan idea ois tehä semmonen ”Näinkin voi käydä” – tarinoita urheilijan elämästä. Haha! Ite on kuiteka vielä turha huudella, monella urheilijatutulla ois vielä aika paljo ”parempaa” settiä jaettavana ku itellä, mut en missää nimessä kilpaile tässä lajissa, tai en ainaka oo ite tietosesti ilmottautunu, haha! Mut ehkä se tästä kunhan oon koko vkl:n sormet ja varpaat ja korvat ristissä ja toivon mukaan maanantaina on sitten vähän parempia uutisia. Pliis, pliis, pliis.

Jos ja KUN kaikki menee toivotun lailla niin keskiviikkona aamutuntien jälkeen pakataan autot ja lähetään kohtia Montanaa :) Istumalihakset saa reeniä, koska ajomatka yhteensä on semmoset reilu parikyttuntia..Aaah, en malta odottaa ;) Torstaina saavutaan toivon mukaan lumiseen ja charmikkaaseen West Yellowstonin käpykylään ja la ois sitten jo tarkotus laittaa numerolappua rintaa ja rykästä 10km vapaalla FIS Super Tourin kisassa. Ite en nyt ihan pointtia nää kisata heti ekana vkl:na, mutta eihän miulta ikinä kysytä, haha! Reilun viikon verran sitten reenaillaan siellä ennen ku vaihdetaan majapaikka tunnin matkan päähän Bozemaniin ja siellä ois sitten samasen kisakiertueen pertsan sprintti ja 15km yhteislähtö vuorossa. Viime vuonna kiertuella kisas mm. Jessica Digginsin kaltasia nobodeja et eikun Jessielle jauhot suuhun vaa, kattelin tuloksista et Jessien meno oli ollu Oloksen sprintissä tahmeeta, eli ei mitää hätää jos Jessie meinaa tänne keretä, haha! Sunnuntain kisan jälkeen sitte nokka kohti kotia ja palu karuun arkeen, koska tiedossa ois heti kolme koetta, seuraava vkl luultavasti Red Riverillä ja lisää kokeita Finals week’n alkaessa. Jippii -.- haha! 

Pakolliset koulujauhannat…tällä viikolla tuli sitten valittua kevään kurssit ja vähän kuivalta näyttää, mut ehkä hengissä selviin. Tiedossa ois kemian ja matikan pakollinen (tässä vaiheessa miun ilme opon luona oli ”Really?”) haha! Vielä yks enkun pakollinen, Emotional Health and Interpersonal Relationships, Health Campaigns ja huhtikuussa sitten vielä Violence Prevention ja Conflict Mediation tehokurssit. Ois vaan kiva päästä eroo noista diipadaapaa-kursseista, mut ei niistä varmaa oikein muulla ku käymällä ne pääse eroon?? 

Kuukauden päästä jo istutaan sitten toivon mukaa Ms. Nordin kanssa jollakin lentokentällä oottelemassa tai jonku lentoyhtiön koneen kyydissä kohti kotia :) Noi epämääräset ilmasut siksi et kotiin on pitkä matka ja sen verran mitä tätä väliä on kerenny matkustella, niin tietää ettei mitään kantsi pitää itsestäänselvyytenä, haha! Joskus löydät ittes kahen päivän vanhoilla silmillä Chicagosta ja joskus löydät ittes nukkumasta ku kodittoman Heathrow’n ei-nukkumiseen-tarkotetuilta-penkeiltä, haha!

Aaah, en malta ootta et näkee kaikkia ihania läheisiä ja kavereita, saa syödä kinkkua ja ruisleipää, pääsee saunaan hiihtolenkin jälkeen ja saa kattoa siskon kaa Joulupukkia ja Noitarumpua aattoaamuna. That’s all I need :)   

Mie rupeen nyt lausuu loitsuja itelleni, et oon kans ens viikolla täysissä sielun ja ruumiin voimissa!

Rentouttavaa viikonloppua kaikille ja tsemppiä Oloksella kisaileville :)

-Anita