Loma oli kaiken kaikkiaan aivan mahtava ja uusia kokemuksia on
taas kasapäin lisää. Puoltoista viikkoa sitten pe startattiin Annikenin kaa
matkaan ABQ:n Sunport’lta. Tarkotuksena oli päästä San Franciscoon asti sinä
iltana/yönä, mutta ”weather delay” sotki vähän suunnitelmia. Niin no, kyllä
ehkä tuuli vähän normaalia enemmän, mut aika huono tekosyy et sään takia kone
ois muka myöhässä ollu. No, siitäpä lentoyhtiö sai kuitenki hyvän syyn olla maksamatta
hotellia/taksia yms. ja nukuttiin sitten Annikenin kaa kun kodittomat konsanaan
Phoenixin lentokentällä. Jos suunnittelet reissua Jenkkeihi, ni Phoenixin
lentokenttä ei mee ainaka miun top vitoseen; tosi kovat lattiat, kylmä
ilmastointi öisin ja kantsii ottaa omat eväät mukaa, jos haluu syödä iltaysin jälkee
muutaki ku kolme päivää vanhaa vaaleeta leipää kylmäaltaasta.
Seuraavana aamuna
noin tunnin yöunien jälkeen matka jatkui, ei nyt suinkaan vielä San
Franciscoon, koska kaikki lennot oli jo buukattu täyteen, mutta Oaklandiin.
Laukkuhan meni tietty San Franciscoon, vaikka pariin kertaan virkailijoille asiasta
lennon peruuntumisen jälkeen mainittiin. Ei menny alkureissu ihan ku
Strömsössä, haha!
Pienten mutkien jälkeen löydettiin lopulta San Franciscoon!
Kaikki tiethän vievät San Franciscoon, vai Roomako se oli? Ihastuttava kaupunki ja
sääkin suosi meitä suurimman osan ajasta. Kolme ekaa päivää kulutettiin kenkiä
puhki kävelemällä ympäri ämpäri San Franciscon kukkuloita ja pistäydyttiin
Alicia Keysin upeessa konsertissa Oaklandissa – oli jo ennestään tuttu paikka,
hehe! Tiistaina, kun Annikin oli jo perille päässy Vermontin reissun jäljiltä,
vuokrattiin 20$ pyörät päiväks ja kruisailtiin mm. legendaarista Golden Gate
Bridgeä pitkin. Mahtava päivä, ehottomasti paras tapa nähdä kaupunkia, vaikka
jalat huuski hoosiannaa reilu 4h pyöräilyn ja loppupäivän kaupungilla kävelyn
jälkeen.
Torstaiaamuna oli aika jättää San Franciscon merituulen
henkäys ja hulppeat kukkulat taakse ja matka kohti Vegasia sai alkaa. Vielä
parikyt minsaa ennen laskeutumista mietin, et onkohan koko Vegasia olemassa vai
aateltiinko laskeutua keskelle Nevadan autiomaata. Kyllähän se legendaarinen Vegas
sieltä lopulta löytyi! Meidän hotelli oli 24-kerroksineen semmosta
keskiluokkaa, ihan kohtuu luksuslukaaleja ois löytyny alle 100$/yö hinnalla. Ja
seuraavaksi vinkki Vegasiin matkaavalle: jos olet nainen ja matkaseuranasi on
vain naisia – älä ikinä maksa mitään muuta kuin hotellihuonettas ja aterioitas.
Ekana päivänä vähän nosteltiin kulmakarvoja kun oudot tyypit kyseli hotellien auloissa ja kaduilla
”What are you ladies doing tonight?”. Uhm, not any of your business (kävi
mielessäni pariin kertaan, vaikken ääneen sanonutkaan, haha!). Selvisi, että tapa tosiaan on
erittäin normaali Vegasissa ja naisseurueet on hulppeiden klubien
vieraslistalla yhellä tekstarilla ja niinpä perjantai-iltana ei tarvinnu kun
päättää halutaanko mennä ilmaseks kuuntelee David Guettaa vai Benny Benassia –
sweet! Guetan David muutaman metrin päässä ja kohtuu siisti meininki täpötäydellä klubilla!
Lauantai-iltana oli tarkotus palata ABQ:hun, mut eihän se
nyt ihan niin kätsästi menny, kun LA:n kautta lennettiin…Yhen sairastuneen
lentoemon takia American Airlines peru lennon, koska neljän tunnin aikana yhtäkään
uutta emoa ei saatu tilalle. Voi nyt huhhuh, meinasin ehottaa et voin hoitaa
homman, sen verran hyvin ulkoo osaa kohta jo kaikki perusläpinät ennen koneen
lähtöä. Tällä kertaa sentään ei tarvinnu nukkuu lentokentän lattialla vaan
päästiin Hilton-hotellii AA:n piikkii (siis ei Alcoholics Anonymousin piikkii,
haha!). Sunnuntaina päästiin jo lopulta jopa kotiin astikin ja laukkuki tuli jopa
Sunportille, wau!
Pikku miinuksena et Annin takki ja Annikenin silmälasit jäi
jonnekin Vegasiin tai LA:han. Sanonta meidän osalta ei siis menekä ”What
happens in Vegas, stays in Vegas” vaan ” What you left in Vegas, stays in Vegas”
haha! Anniken on nyt sit muutaman päivän puolsokeena kulkenu ympäriinsä. Lauleskellessani
tänää Scissors Sistersin ’I don’t feel
like dancing’ -biisiä keittiössä Anniken mainitsi et vaikka onki sokee ni ei
vielä sentää kuuro. Mitä lie se sit tarkotti ;) ? Kuten rakas, edesmennyt
vaarini olis sanonu ”Jos miule laulat niin voit lopettaa” :)
Edessä on ihan lähitulevaisuudessa jännittäviä hetkiä, sillä
pian pitäis joku varmuus olla mistä sitä ens vuonna ittensä löytää. New
Hampshireen hakuaika päättyy jo huhtikuun eka päivä ja UNH:n koutsin ja opon
kanssa oonki maileja vaihdellu suht tiheeseen. Samaa pääainetta, Health
educationia, ei oo UNH:ssa tarjolla ja pääainetta vaihtaessa aikamoinen liuta
kysymyksiä on aina vastassa. Jospa ne opintoja koskevat asiat pian selviäis,
niin vois lopullisen päätöksen tehdä. Hakeminen itsessäänhän ei tietysti
mihinkään varsinaisesti sido, mutta ois ihan jees pian tietää kantsiiko käydä
kaupittelee omaisuuttaan täällä, suunnittelemaan visiittiä itärannikolle
kevääks ja kaikkea muuta semmosta pientä pohdittavaa. Kuulen korvissani muutamien
ystävieni sanat ”Siis Anita, miten sie et vielä tiedä, oisin ihan
paniikissa jos en tietäis” C’mon
kaverit, tässähän on vielä kokonaiset kymmenen päivää aikaa miettii hakeeko vai
ei kouluun ja muuttaa toiselle puolelle Jenkkilää - no stress, haha!
Ja lopuksi parit onnittelut. Ekaksi ex-joukkuetoverille, Kauppisen Tanjalle
tuplakullasta alle 23v SM:issä. Hyvä Kaappine! Kyllä on kannattanu parii kertaa
Vuokatin Vaaran nousua myllyttää ja kirota ku vettä tulee aamulla ku esteristä
ja ohjelmassa ois tasuria Rönkköö ja takas :P
Ja toiseksi, suuren suuret halirutistukset tuoreelle
Miia-mammalle, Sami-isille ja pikku prinsessalle. Ja tietysti Marge-mummolle,
eiku siis tädille, ja tuoreille isovanhemmille! Aivan ihana uutinen!
Palataan asiaan taas kera uusien kuulumisten!
Have a
perfect week and enjoy life!
Antta
