Kuukauden päivät jenkkielämää takana :)

Alkuiltaa Albuquerquesta. Melko rankka reenipäivä takana, aamulla 2h rullahiihtoa reilussa 2000m:ssä ja iltapäivällä hieman väsyny ski team suuntas ah, aina niin ihanille Sand Hills’lle. Vaikka Sand Hills’llä on vedetty vasta kolme reeniä niin jo nyt siihen on muodostunu aikamoinen viha-rakkaussuhde. Päivinä kuten esim.tänään, kun jalat tuntu aika raskailta eilisen vaelluksen ja aamusen rullahiihdon johdosta, niin se ei oo todellakaan mikään maailman mukavin ajanviettopaikka :D Hiekkarinteitä vk-anak 30min ylös alas niin tietää tehneensä jotain. Innolla ootan meiän tulevaa testijuoksua siellä :D Oh my……no ainakin pää kovenee jos ei muuta ;)

Vaikka yhteisreenejä on takana vasta pari-kolme viikkoa niin jo nyt on huomannu miten tärkee ryhmän ja koutsien tuki on. Kaikki kannustaa vilpittömästi toisiaan, läppä lentää ja ylävitosia heitellään pitkin reeniä.(tai no Sand Hills’llä läppä ei aina välttämättä lennä ;)) Läpästä puheen ollen, meil on täällä ehkä yks maailman paras ja mauttomin vitsi, joka ei ehkä kulu ikinä-koskaan-millonkaan. Voi olla et meidän norskipoika Sjur menettää jossain vaiheessa vielä hermot, koska poikkeuksetta joka päivä ku joku kysyy et "Are you sure? (Sjur)" niin siihe on ihan pakko vastata "No, I'm Anita"..haahhaahaa, tiiän et ollaan ihan sairaan hauskoja! :D

   

Ja jäniskevennyksen jälkeen taas asiaan..                    

Kun kello herättää 5.45 tekemään tehoja, niin tiimi on kyllä ihan mielettömän iso kannustin; jos itellä on huono/väsy päivä ni reeneistä saa ihan varmana enemmän irti verrattuna jos yksin lähtis huhkimaan. Meillä on täällä siis headcoach Fredrik, ass(istant) haha! coach Martin ja lisäks erikseen maailman sydämellisin voimakoutsi. Fredrik ja Martin on hyvin usein iteki reeneissä mukana, varsinki Martin, joka on vaan meitä kolme vuotta vanhempi ja kisannu ite ennen joukkueessa hyvällä menestyksellä. Se lisää kyllä tiimihenkeä ja on tärkeetä myös sen puoleen, et he huomaa helposti jos on väsy tai on hyvä päivä ja voivat sen mukaan antaa palutetta reenin aikanaki. Pään kylmänä pitämine onkin ehkä yks suurimmista haasteista täällä. Välillä reenin aikana pitää puhua itelleen (joo joo, tiiän et puhun muutenki usein itelleni ääneen ja kuulen kuittia siitä :D) et ”ihan sama mitä vauhtia muut menee, mut nyt ET mee liian lujaa!!!!!” Korkeessa ilmanalassa ja kaiken kokonaiskuormituksen opiskeluineen huomioon ottaen ois varmaan aika helppo mennä hieman yli omien rajojen, joten järkeä saa käyttää. Tarkotus ois kuitenki hiihtää kovaa tammi-maaliskuussa eikä olla parhaassa vireessä lokakuussa.

Yhteisreenejä on vähintään 5krt/vko, yleensä useemminki, jos esim.vkl lähetään jonnekin kauemmas ja reenataan la sekä su kaks kertaa porukalla. Koulu alkaa yleensä 10 tai 11 eli aikasiin aamuherätyksiin on saanu tottua päivinä, jollon reenit vedetään ennen koulun alkua. Harjotteluolosuhteet kaiken kaikkiaan on kyllä tosi hyvät, ainut miinus ehkä et rullille on aika hankala lähteä kotoa, mut toisaalta se ei oo mikään ongelma, koska rullareenit tehään yhteisreeneissä. Salit on ihan mahtavia, valinnan varaa laitteissa riittää ja tilat on tosi isot kaikilla saleilla. Myöskin huolto/palautumis mahodollisuudet on kyllä aika omaa luokkaa. Voit kävellä Training roomin kylmäaltaasee/nvesihierontaa ym. millon vaa ja mikä parasta, kaikki nämä hoituu ilmaseks vain Lobo-korttia vinguttamalla =)

Viime pe-la oli eka yhteinen Ski Teamin reissu Red Riverille n.3h ajomatkan päässä Albuquerquesta. Oli huippua, et alppinistit oli myös mukana, sillä myöhemmin syksyllä ja talvella yhteisiä leirejä koko tiimin voimin ei kovinka usein oo, kun olosuhdevaatimukset on vähän erilaiset. Lauantaiaamuna autot starttas mökeiltä 7.30 ja kasilta lähettiin sitten kipuamaan joukolla kohti Wheeler Peakiä. Kahen tunnin jälkeen ilma alko ohentua huomattavasti ja yllätykseks saatiin kokea myös kunnon lumipyryä. Ollaanki naureskeltu et neljä suomalaista hiihtotiimissä tuntuu olevan liikaa, koska edellisvuosina sää samaisella vaelluksella on kuulemma ollu melkein liianki lämmin, taidettii tuoda vähä Pohjois-Euroopan ilmaa mukana ;) Kaikesta tuulesta ja lumituiskusta huolimatta huippu n.4000m:ssä saavutettiin!! Sen verran jäätävä keli oli ylhäällä, että maisemia ei ihan hirveen pitkäks aikaa tehny mieli jäähä ihailemaan, mut upeet ne oli senki aikaa ku niitä kerkes katella! Kellot pysähty alhaalla autoilla ajassa 4h ja 17min, upee vaellus!

Huomenna vielä puristetaan viimiset mehut pois kropasta tällä viikolla ja suunnataan heti aamu seiskalta n.1,5h ajomatkan päähän, missä tehään rulla- ja jalkalenkki..Maanantaina ootta ansaittu lepopäivä!

Hapokkain terkuin,

Anita

Red River

Ski Team Wheeler Peakin huipulla!

Valmennusjohto

Pakollinen poseeraustauko matkalla ylös =)

Kohti huippua!

Happoja, jenkkifutista, kiirettä ja uusia kokemuksia !

Ja taas on melkein yks viikko onnellisesti takana päin Jenkkilässä..elo maistuu edelleen ja mikä parasta, tänään saatiin nettikin kotiin :)) kuin riippuvainen sitä voikaan olla,haha?!? No ei vaan, tosi paljon kouluhommiaki pitää hoitaa netissä ni oli kyllä ihan MUST-hankinta.


Viimiset pari viikkoo on kieltämättä ollu aika ajoin aika stressaavaa ja yöunet on vähän väliä jääny ihan liian vähiin ku aikaa ei yksinkertasesti vaan oo kaikkeen ja välillä se on sitte karsittava yöunista.. Tässäpä eräs esimerkkipäivä:
Herätyskello soi Richmond Streetillä 5.45. Viisi muskettisoturia heittää silmät puoliks ristissä aamupalat naamaan,kuteet niskaan ja lähtee polkemaan kohti South Campusia, jossa auto oottaa reeneihin lähtijöitä. Seittemän maissa paku starttailee kohti SandHillsiä tekemään 3-4*10min ylä vk-anak hiekkarinteissä. Ei oo kyl samanmoista reeniä tullu ikinä koto Suomessa tehtyä. Askel eteenpäin pehmeessä hiekassa,askel käytännössä samantien alaspäin. Cool...or not? :D Tunnin ja vartin jälkeen Ski team palailee kaikkine happoineen ja väsyneine reisineen pakulle, josta jatketaan Training Roomille. Siellä meitä odottaakin jo hymy kasvoilla ihana "voimakoutsimme". Kolme varttia hyppelyitä +yläkroppaa. Hyvä reeni, vaikka väsy painaakin. Nopee palautuspulahdus kylmäaltaassa ja eikun pyörällä takasin himaan. Nopee suihku ja vielä nopeempi välipala ja eikun tuhatta ja sataa pyörällä kampukselle, jotta kerkee enkun tunnille yhekstoista..I made it! Ja tunnin jälkeen 45min lounastauoko ja latte Starbucksista matkaan. Ja päivä jatkuu enkun labratunnilla, jonka jälkeen nopea 10min siirtyminen bilsan tunnille..Kahvin teho alkaa selvästi hiipuu, ku kello lähestyy 15.15, mut onneks pari alppihiihtäjää samassa ryhmässä tsemppaa pysymään hereillä. Tunnin jälkee nopee pistäytyminen Ski Roomilla (hiihtäjien,uimareitten ja tenniksen pelaajien pyhätössä) moikkaamassa porukkaa ja sitten sitkuti-sitkuti-sitkuti kotiin..
Kotona vähän välipalaa ja eikun nokka kohti Training Roomia, jossa fyssari ja kiropraktikko tuleeki heti ilosesti kyselee kuulumisia..mainittakoon, että fyssari on kohtuu kuuma,hahahaha!! No niin ja asiaan taas.....power plate'lla ja kylmäaltaassa väsyneitten ja jumisten lihasten hoitoa ja sitten suunnaksi Suc-center ja study hall. Kaikki ekan vuoden opiskelijat on velvotettuja opiskelee study hall'ssa 6h/vko syyslukukauden aikana. Käytäntö on siis se, että meet study halliin (Suc-centeriin tai kampuksen kirjastoon), annat Lobo ID-kortis valvojalle ja opiskelet sen aikaan kun haluut ja lopussa käyt hakee korttis ja käyttämäs aika kirjataan ylös. Kolmen tunnin opiskelun ja hajoilun jälkeen onki aika jo suunnata kotiin. Kotona vähän vaille kymppi. Iltaruokailu ja perusjauhamista päivästä ja eikun nukkumaan..Onneks seuraavana päivänä koulu alkaa vasta kympiltä ja reenit vasta iltapäivällä. Päivä pulkassa, good night!


Täytyy myöntää, että en varmasti sitten yo-kirjotusten jälkeen oo opiskellu näin paljon..Hommaa on ihan törkeesti kokoajan, tietty ku vielä tolla lontoon kielellä opiskelu on pikkasen hitaampaa, mut veikkaan et työmäärään hukkuis ihan kyl suomenkielelläki. No ei auta itkee, ehkä se tästä pikkuhiljaa helpottaa...tai sit ei,mitä toisen ja kolmannen vuoden opiskelijoita kuuntelee :D
Kokonaisrasitus on kyllä noussu vähän turhan suureks välillä mut silti, en vaihtais päivääkään pois täällä vietetystä ajasta :)


Viime lauantaina starttas jenkkifutiksen kausi ja ei terve miten iso juttu se täällä onka, tietty ku se on suurin rahan lähde urheilun puolelta yliopistolle. Monta tuntii ennen pelin alkua stadikan viereinen valtavan kokone parkkipaikka oli tupaten täynnä autoja. Ihmiset pystytti telttoja,grillas ja bailas dj:ttein tahdissa..huhuh. Meiän suomalaisalppinistimme Ponde nappas sit tonnin tanssikilpailusta, ei siinä :D ja kyllähän Ski Team tietysti edusti muutenki loistavasti!! ;) Peliin en ehkä ihan täysin vielä päässy sisään, vaikka monet yritti kyllä sääntöjä pelin kuluessa selitellä. No anyway, Lobot voitti ja sehän tärkeintä! Vielä ei jenkkifutiskärpänen purassu..no ilmaset kausikortit on taskussa ni ehkä se vielä purasee! Mut meininki kyllä puras :)


Huomenna nordicit ja alpinet suuntaa sitte kohti Red Riveriä, n.3h ajomatkan päähän. Lauantaiaamuna ois tarkotus vaeltaa nelisen tuntia ja korkein kohta on lähes 4000m:ssä!!! Siistiä!


Helteisin terkuin ABQ:sta,
Antta

Tailgate

Juoksukisat lauantaiaamun kunniaks

Ski Team illallisella