Ohutta ilmaa

Viime viikon reenisetti päätty viikonloppuun Taoksella ja Red Riverillä n.3h päässä ABQ:sta. Perjantaina iltapäivällä varmistettiin vielä, et on tarpeeks väsy ennen seuraavan päivän vaellusta ja vedettiin juosten 3*4min, 4*3min intervallit kohtuullisen kovaa..Alku oli kyllä niin hankalaa et parin ekan vedon jälkeen mietin et onkohan tässä mitään järkee, mutta kun ikää tulee ni kone lähtee ilmeisesti vaan vähän hitaammin käyntiin ja loppu sujukin jo ihan kohtuullisesti. Kiitos kuuluu myöskin Linnille, Claralle , Annille ja Fredelle tsemppiseurasta :) Vanhuus ei siis selvästikään tule yksin, hahaha!

Seuraavana aamuna varhain suunnattiin koko tiimin voimin kohti Taosta, josta alotettiin matka kohti Wheeler Peakin huippua. Taos Ski Valleyssa heitettiin pikkureppu selkään ja lähdettiin kipuamaan kohti huippua auringon paisteessa. Alku oli erittäin lupaava - käännyttiin varmaan kilsan jälkeen väärälle polulle ja tehtiin sitten reilu 20min extrakierros…hmm, haha! Suunnistajan, tai lähinnä arvaajan, taitoja kysyttiin muutaman kerran jatkossakin, kun pojat ja koutsit meni selvästi edellä ja me sitten tyttöjen kaa tultiin perässä enemmän tai vähemmän mututuntumalla, haha! Noin 45min ennen huippua korkeus alko tuntua selvästi enemmän, askel hidastu kummasti kivutessa vuorenrinnettä ylös, ylös ja ylös.. Huipulle, 4011m:iin, päästin kuitenki aikalailla hyvissä sielun ja ruumiin voimissa :) Viime vuoteen verrattuna ei ees lunta satanu, haha, joten maisemista pysty tällä kertaa ihan nautiskelemaanki! Energiapatukkaa naamaan, ryhmäkuvat ja matkaan taas! Fiksuina tyttöinä Annin ja Linnin kanssa lähettiin sitten seuraamaan poikia ja mahdollista oikoreittiä, mut päivä ei selvästikään suunnistustaitojen osalta ollu meidän. Löydettiin ittemme valtavalta kivilouhikkoalueelta ja välillä ei oikein enää tienny kääntyiskö, jatkaisko eteenpäin vai yrittäiskö mennä alaspäin..juupa juu, linnuntie ei välttis aina oo nopein ”Mut ku muutkin meni..” haha! Oikeestihan me haluttiin vaan pidentää vaelluksen kestoa taas vajaalla tunnilla ;) Nou hätä, oikea reitti löyty taas lopulta! Viiminen tunti alko jo jonku verran painaa jaloissa, energiavarastotkin tuntu ihan kohtuu tyhjät olevan, mutta iloisin mielin hölkkäiltiin vuorenrinnettä alas autoille asti. Lähtöhetkestä aikaa oli kulunu reilu 5h, kun Ski Teamin pakut alko näkyä. Aurinko helli edelleen väsyneitä vaeltajia ja pikku tankkaussession jälkeen olikin aika kivuta taas autoihin ja matkata vajaan tunnin päähän Red Riverille.

Red River on entuudestaan jo tuttu paikka, monet reenireissut on siellä heitetty ja ens talvena itseasiassa saadaan kisatakin omilla ”kotiladuilla”. Näille ”kotiladuille” ei tosiaan kerrykään matkaa kun reilu 160mailia, haha! Paikka on erittäin idyllinen, muistuttaa hieman keskieurooppalaista pikku kylää pikku putiikkeineen ja alppirinteineen - charming! Korkeuttakin löytyy, muistini mukaan kylä on n.2600m:ssa ja hiihtopaikka lähenteleeki sitten kolmeatonnia… Hapenpuute on onneks aina hyvä tekosyy hieman huonoille jutuille, siinä osasyy miks paikasta tykkänki, hehe ;)

Illan ohjelmaan mökeillä kuulu koko tiimin miittinki, jossa kerättiin kokoon tulevan kauden tavotteita tiiminä ja odotuksia valmentajia ja tiimikavereita kohtaan. Oli kivaa olla ekaa kertaa tänä syksynä pitempään koolla koko porukalla ja tuntuma tiimin vahvuudesta vaikuttaa kieltämättä siltä, että tavote voittaa yliopistomestaruus ei oo ollenkaan tuulesta temmattu. Toivotaan, että kaikki pysyy terveenä ja loukkaantumisilta eritoten alppinistien leirissä säästytään! Go Lobos!

Pientä repeilyä aiheutti illan viimiset ,Freden ja alppikoutsi Joe’n, puheenvuorot seuraavan aamun ohjelmasta. ”Nordicit, olkaa valmiina kaheksalta aamulla rullavarustuksessa, kaks tuntia tai vähän yli pertsaa. Tekniikka mielessä kokoajan, me ajetaan Martinin kaa edestakasin ja pysäytellään, jos on huomauteltavaa. Kaikki on varmasti jo väsyneitä, mutta koitetaan vielä saada onnistunu reeni tehtyä ennen kotimatkaa.” ”Alpiners, tavataan myöskin kasilta. Kattokaa et tiskit on tehty ja roskat viety ulos. Kaikki kamat matkaan, pyyhe mukaan lukien. ” …Kyllä, nordicien lähtiessä rullille, alppinistit lähtivät palautumaan hot springseille! Reilu kerho, haha! No ei vaiska, itehän se laji on tullu valittua. Lauantain vaellus tais kieltämättä aika raju osalle alppinisteista olla, vaikka lyhyemmän reitin vetivätkin. Meidän itävaltalaisalppinistin, armaan Arminin sanat päivälliselle kävellessä jäi hyvin mieleen: ”Siis oon niin kuollu, miten te nordicit pystytte tohon?” Haha!

Suosittelen muuten aurinkorasvan käyttöä 3000-4000m:ssä, vaikka keli ei kuuma oliskaan. Jotenki se ei tullu mieleen ja kämpästämme löyty kolme hieman punakkaa tyttöä sunnuntai-iltana, tietysti meidän redhead Anniken vie aina voiton ;) Kun ei opi, niin ei opi…

Alkuviikko ollaan reenien suhteen vedetty kohtuu rennosti ja keskitytty kouluhommiin. Ke iltapäivänä tehtiin tosin n.40min rullahiihtotesti pertsalla, lähinnä ylämäkeen. Tai no ne teki, ketkä reenaamaan jo viime viikon jälkeen kykeni, haha! Itellä tarkotus oli tehä varmuuden vuoksi vaan vk:ta, että palautuminen varmistuu, mutta kilpailuvietti meinas saada yliotteen vajaan puolen tunnin jälkeen, kun ihan hyvältä tuntu..viiminen 15min ei ehkä ihan puhasta vk:ta ollu…haha,tosi yllättävää! Meidän freshman, Mats, ei meinannu muistaa ihan vajaan 2000m:n korkeutta kunnioittaa ja kuulemma loppu meni aikalailla ilman valoja, haha! Sen voi kyllä kuvanauhan tasurihakkauksen perusteella uskoa…Sitten ku se sippaus täällä tulee, ni se myös tulee, haha! Kohtuu hyvin itellä kroppa oli viime viikosta ja vkl:sta toipunu ja ainakin viime syksyyn nähden tilanne vaikuttaa paljon lupaavammalta. Nyt vaan järki päässä ja hyvä tulee :)

Eilinen päivä ja ilta meni Ski Teamin sponsoreitten golf-turnauksessa, jossa päivällisen jälkeen hankittiin sitten huutokaupalla rahaa tiimille. Avokätistä ( vai rikasta??) porukkaa, ku isot suklaalevyt ei alle satasella lähteny kertaakaan, haha! Okei, se suklaa oli maistiaisten perusteella törkyhyvää ja riittää ehkä vuodeks (tai viikoks :P), mut en ehkä ihan 150$ ois siihe silti pistäny, haha! Sunnuntaina hoidetaan vielä sponsorisuhteita grillailun merkeissä ja sitten oiskin aika alottaa taas kovempi reeniviikko :) Mihin nää päivät ja viikot taas katoaa??

Developmental psychology’n kirja ”kutsuvana” vieressä patistaa nyt kouluhommien pariin.

Huippua viikonloppua kaikille ja erityisterkut pikku-Elbelleni <3

-Antta

 

"Nää on näitä mun maita"



Ettei ois vaan "oikoreitin" suunnittelu taas käynnissä, haha!

Huipulla!

Iloiset tytöt Wheeler Peakillä: Clara, Anni ja Linn :)

13, 161 ft

Melkein koko tiimi...

UNM Ski Team

Red River

Viimeinen ateria Yesterday's Din(n)er'ssa ennen
kotimatkaa, mikä keli!

 

 

 

 

Balancea etsiskellen

Tänään mielessä on liikkunu paljon asenne ja valinnat. Ei pelkästään sen takia et tänä aamuna kello soi viideltä, koska kuudelta alotettiin salitreeni. Joo tiedän, mielenkiintoset harjotusajat, haha! Onneks tätä riemua ei koeta ku kerran viikossa, useimmiten ollaan oikein aamuntorkkuja ja lähetään vasta seiskalta tai kasilta treenaa ;) Kaikkeen tottuu..tai nooh, haha! Takaisin valintohin ja asenteeseen ennen ku pahemmin harhaudun… Viime aikoina on taas huomannu et kahesti päivässä treenaaminen ja opiskelun yhdistäminen ei välttis aina oo maailman helpointa hommaa. Ei niinkään etteikö siihe pystyis, tahtotilasta riippuen ihminen pystyy aika paljon uskomattomiinki asioihin jos vaan haluaa. Kyse on pikemminki valinnoista ja siitä mihin tyytyy ja mihin ei. Kieltämättä ois kiva useemmin mennä luennolle tietäen, et kerkes edellisenä päivänä jo asiaan tutustua, mutta tinkiäkö sen takia tunti yöunista ennen seiskan aamutreenejä?  ”Onko urheilu vai koulu siule tärkeämpää?” on aina ollu miusta tavallaan kompakysymys. Kai sen nyt jo kysyjästä tietää mitä ”pitäis” vastata. En nyt niin hölmö ollu lukiossa, et oisin opettajalleni sanonu, ettei minuu vois vähempää tää kurssi kiinnostaa, et osaa opettaa ja et tiiätkö miten paljon hyödyllisempiä asioita voisin tällä aikaa tehä!? Ehkei paras idea..Sama urheilupiireissä, kerropa panostavas opiskeluun niin saa kyllä kuulla et ei tolla asenteella huipulle päästä, urheilu tarvii täydellistä heittäytymistä ja panostusta. Ite en usko et pitkällä tähtäimellä pystyisin aivan täysin joko tai  –tyyppi olemaan. Välillä opiskelu auttaa unohtamaan huonon tehotreenin ja joskus täydellisessä kelissä heitetyn rullalenkin jälkeen ajatuskin juoksee aika paljon paremmin. Sen kuuluisan ’balancen’ löytäminen onkin sitten asia erikseen…

Viime viikko ei lähteny oikein hyvin käyntiin, tuli muutama päivä flunssassa oltua ja niinpä su-ke treenit jäi välistä..Onneks ei mitää flunssaa kummempaa kuitenka ollu niin torstaina olo tuntu aamutreeneissä jo ihan hyvältä taas. To-su olikin sitten ihan kovaa settiä, varsinkin vähän vielä ”toipilaana” ollessa. Sunnuntai aamuna suunnattiin kohti Santa Fe’tä reilu tunnin ajomatkan päähän vaellusta tekemään. Maisemat ja keli ei enää paljon paremmin ois voinu kohdallaan olla!! Reenille tuli kesto 4,5h ja korkeimmillaan lähellä 3800m käytiin, siltä ne viimiset sadat metrit tuntuki, haha! Hyvää valmistaa vuoristoreeniä, nimittäin lauantaina ois ohjelmassa New Mexicon korkeimman huipun, Wheeler Peakin, vallotus. Viime viikko vedettiin reeneissä mediumia, joten tällä viikolla ois tarkotus yks pykälä kiristää ennen kevyempää viikkoa. Katotaan miten muijan käy...Ainakin viime vuoteen verrattuna ohjelmointi on onneks selvästi paljon parempaan ja selkeempään suuntaan menny ja enää ei niin usein oo niitä fiiliksiä, et tekis mieli aukasta suunsa ja kysyy, et mitä ihmeen järkee tässä treenissä on??!! haha. Ei se tosin mikää haha-tunne viime vuonna ollu..Tuli laskettua hitaasti ykkösestä kymppiin aika monta kertaa ;)

Tän viikon maanantaina tuli huomattua taas suomalaisen ja amerikkalaisen hierontakulttuurin ero. Vapaapäivän kunniaks aattelin koulun jälkee ihan huvikseen mennä kysyy Student Health Centeriltä löytyiskö lähiaikoina vapaita hierontavuoroja. Oikein vakihierojaa täällä ei valitettavasti vielä oo nimittäin saanu, ku Annin ja miun lisäks kukaan muu ei tunnu hieronnan perään kyselevän, ihme tyyppejä haha! Toivottavasti asia korjaantuu syksyn aikana…Kyseinen palvelupiste on siis suunnattu ihan kaikille kampuksen opiskelijoille ei millään lailla pelkästään student-athleteille. Aika löyty jo tunnin päähän, mutta noin kuuskymppisen herran 50min hieronta ei nyt miusta täysin uutta ihmistä tehny. En tiiä oisinko itkeny vai nauranu sen jälkeen ku jalat oli ”käsitelty” toisin sanoen siis hierontaöljy ihoon levitetty. Hohhoijaa, tietääpähä ainaki ettei toista kertaa tarvii neljääkymppiä Patrickille heittää. Toivon mukaan ens viikolla tiedossa ois jotai astetta ammattitaitosempaa hierontaa, fingers crossed, ei se huonompaa voi olla hehe!

Siitä balancesta puheen ollen, aika tuntuu taas juoksevan ihan liian nopeeta siihen nähen et herätyskello ois asetettava aikaan 5.50am, jotta seiskalta ois sitten valmiina vajaan kolmen tunnin settiin. Myönnän, skippasin illalla matikan online-tehtävät ja mietin nyt oliko se hyvä/huono valinta, laiskuutta vai huonoa ajankäyttöä…No, jospa n.1%:n menetys arvosanassa ei miun elämää kaatais, haha!

Tää tyttö lähtee nyt nukkumaan ja etsimään sitä balancea elämäänsä, heh!

Loistokasta viikkoa kaikille :)

-Antta   

 

Melkein huipulla!

Linn ja Anni vauhdinpidossa

Kohti ohuempaa ilmaa...

Huippu valloitettu, mikä päivä, mitkä näkymät laaksoon!