Balancea etsiskellen

Tänään mielessä on liikkunu paljon asenne ja valinnat. Ei pelkästään sen takia et tänä aamuna kello soi viideltä, koska kuudelta alotettiin salitreeni. Joo tiedän, mielenkiintoset harjotusajat, haha! Onneks tätä riemua ei koeta ku kerran viikossa, useimmiten ollaan oikein aamuntorkkuja ja lähetään vasta seiskalta tai kasilta treenaa ;) Kaikkeen tottuu..tai nooh, haha! Takaisin valintohin ja asenteeseen ennen ku pahemmin harhaudun… Viime aikoina on taas huomannu et kahesti päivässä treenaaminen ja opiskelun yhdistäminen ei välttis aina oo maailman helpointa hommaa. Ei niinkään etteikö siihe pystyis, tahtotilasta riippuen ihminen pystyy aika paljon uskomattomiinki asioihin jos vaan haluaa. Kyse on pikemminki valinnoista ja siitä mihin tyytyy ja mihin ei. Kieltämättä ois kiva useemmin mennä luennolle tietäen, et kerkes edellisenä päivänä jo asiaan tutustua, mutta tinkiäkö sen takia tunti yöunista ennen seiskan aamutreenejä?  ”Onko urheilu vai koulu siule tärkeämpää?” on aina ollu miusta tavallaan kompakysymys. Kai sen nyt jo kysyjästä tietää mitä ”pitäis” vastata. En nyt niin hölmö ollu lukiossa, et oisin opettajalleni sanonu, ettei minuu vois vähempää tää kurssi kiinnostaa, et osaa opettaa ja et tiiätkö miten paljon hyödyllisempiä asioita voisin tällä aikaa tehä!? Ehkei paras idea..Sama urheilupiireissä, kerropa panostavas opiskeluun niin saa kyllä kuulla et ei tolla asenteella huipulle päästä, urheilu tarvii täydellistä heittäytymistä ja panostusta. Ite en usko et pitkällä tähtäimellä pystyisin aivan täysin joko tai  –tyyppi olemaan. Välillä opiskelu auttaa unohtamaan huonon tehotreenin ja joskus täydellisessä kelissä heitetyn rullalenkin jälkeen ajatuskin juoksee aika paljon paremmin. Sen kuuluisan ’balancen’ löytäminen onkin sitten asia erikseen…

Viime viikko ei lähteny oikein hyvin käyntiin, tuli muutama päivä flunssassa oltua ja niinpä su-ke treenit jäi välistä..Onneks ei mitää flunssaa kummempaa kuitenka ollu niin torstaina olo tuntu aamutreeneissä jo ihan hyvältä taas. To-su olikin sitten ihan kovaa settiä, varsinkin vähän vielä ”toipilaana” ollessa. Sunnuntai aamuna suunnattiin kohti Santa Fe’tä reilu tunnin ajomatkan päähän vaellusta tekemään. Maisemat ja keli ei enää paljon paremmin ois voinu kohdallaan olla!! Reenille tuli kesto 4,5h ja korkeimmillaan lähellä 3800m käytiin, siltä ne viimiset sadat metrit tuntuki, haha! Hyvää valmistaa vuoristoreeniä, nimittäin lauantaina ois ohjelmassa New Mexicon korkeimman huipun, Wheeler Peakin, vallotus. Viime viikko vedettiin reeneissä mediumia, joten tällä viikolla ois tarkotus yks pykälä kiristää ennen kevyempää viikkoa. Katotaan miten muijan käy...Ainakin viime vuoteen verrattuna ohjelmointi on onneks selvästi paljon parempaan ja selkeempään suuntaan menny ja enää ei niin usein oo niitä fiiliksiä, et tekis mieli aukasta suunsa ja kysyy, et mitä ihmeen järkee tässä treenissä on??!! haha. Ei se tosin mikää haha-tunne viime vuonna ollu..Tuli laskettua hitaasti ykkösestä kymppiin aika monta kertaa ;)

Tän viikon maanantaina tuli huomattua taas suomalaisen ja amerikkalaisen hierontakulttuurin ero. Vapaapäivän kunniaks aattelin koulun jälkee ihan huvikseen mennä kysyy Student Health Centeriltä löytyiskö lähiaikoina vapaita hierontavuoroja. Oikein vakihierojaa täällä ei valitettavasti vielä oo nimittäin saanu, ku Annin ja miun lisäks kukaan muu ei tunnu hieronnan perään kyselevän, ihme tyyppejä haha! Toivottavasti asia korjaantuu syksyn aikana…Kyseinen palvelupiste on siis suunnattu ihan kaikille kampuksen opiskelijoille ei millään lailla pelkästään student-athleteille. Aika löyty jo tunnin päähän, mutta noin kuuskymppisen herran 50min hieronta ei nyt miusta täysin uutta ihmistä tehny. En tiiä oisinko itkeny vai nauranu sen jälkeen ku jalat oli ”käsitelty” toisin sanoen siis hierontaöljy ihoon levitetty. Hohhoijaa, tietääpähä ainaki ettei toista kertaa tarvii neljääkymppiä Patrickille heittää. Toivon mukaan ens viikolla tiedossa ois jotai astetta ammattitaitosempaa hierontaa, fingers crossed, ei se huonompaa voi olla hehe!

Siitä balancesta puheen ollen, aika tuntuu taas juoksevan ihan liian nopeeta siihen nähen et herätyskello ois asetettava aikaan 5.50am, jotta seiskalta ois sitten valmiina vajaan kolmen tunnin settiin. Myönnän, skippasin illalla matikan online-tehtävät ja mietin nyt oliko se hyvä/huono valinta, laiskuutta vai huonoa ajankäyttöä…No, jospa n.1%:n menetys arvosanassa ei miun elämää kaatais, haha!

Tää tyttö lähtee nyt nukkumaan ja etsimään sitä balancea elämäänsä, heh!

Loistokasta viikkoa kaikille :)

-Antta   

 

Melkein huipulla!

Linn ja Anni vauhdinpidossa

Kohti ohuempaa ilmaa...

Huippu valloitettu, mikä päivä, mitkä näkymät laaksoon!