Once upon a time in ABQ: Kakskytyks yötä jouluun on

Täällä kirjottelee väsynyt tyttö heiluvasta autosta. Ois muute loistava nimi kirjalle ”Väsynyt tyttö heiluvasta autosta” hmm…ja takasin asiaan haha! Kotimatkalla ollaan jossain kohtuu lähellä Denveriä. Heiluvalla autolla tarkotan hullua tuulta, jonka ansiosta välillä on semmonen olo et jos auto ei lähe pian tuulen mukana ilmaan niin ainaki pian penkassa ollaa.. Rentouttavaa puolentoista päivän mittaista matkaa siis kaikille, haha!

Vajaa pari viikko sitten keskiviikkona pakattiin autot tupaten täyteen kamaa ja matka kohti Montanaa ja West Yellowstonia sai alkaa! Monen monen mailin ja tunnin jälkeen saavuttiin valitettavan vähälumiseen West Yellowstoniin. Kaikkien ilme oli aika kysyvä ”Siis missä me täällä hiihdetää?” Onneks vastaus kysymykseen löyty reilu vartin ajomatkan päästä. Torstai iltapäivänä käytiin sitten heti ottamassa tuntumaa suksiin ja täytyy sanoa että vaikka pahemminki hukassa ois voinu olla niin varsinka matkan päälle olo ei ihan loistavista loistavin ollu..Alkuviikosta tuli vielä ravattua ABQ:ssa joka päivä training roomilla lääkärissä mahdollisen viruksen takia ja onneks verenpaineet sen verran oli laskenu et harjottelulupa tuli.

Perjantaina muitten vetäessä 10km vapaan kisa, ite suosiolla olin vielä katsomon puolella, tai no jos 3h lenkkiä voi katsomossa oloks sanoa, haha! Seuraavat päivät oli sitten enemmän tai vähemmän tämän kaltaisia:

6:30 herätys + aamupala

7:30 lähtö autoilta hiihtopaikalle

8:00 suksilla ja edessä päivästä riippuen 2-3h hiihtoa

10.30-11:30 paluu kämpille + lounas

12:30- 2:30pm päikkärit (mahdollisesti kouluhommia, jos pysy hereillä pitempää ku kaks sivua)

3:00pm lähtö hiihtopaikalle ja hiihtoa 1-2h.

5:00pm takasin kämpillä, mahdollisesti lillumista hot tub:ssa.

6-7pm Tiimipäivällinen tyttöjen talolla, kukin kaksikko kokin puikoissa vuorollaan.

7-9pm Tekniikkavideoiden purkua, tiimipalaveri seuraavan päivän ohjelmasta, suksien voitelua, kouluhommia, väsynttä läppää ja yleistä seurustelua (kouluhommat ja yleinen seurustelu on muute tosi toimiva yhdistelmä, koitapa asuu neljän tytön kaa samassa talossa ja oikeesti keskittyy jotain oleellista tekee. Kannustimme toinen toisiamme skippaamaan kaiken oleellisen – hyvää työtä hehe!)

9pm-11pm z Z Z z z

Ekat pari päivää lumiolosuhteet ei liian huikeet ollu, mut pari päivää tulon jälkeen lunta alko sopivasti puskee 3h lenkillä kovaa ja viimiseen 5km tuli käytettyä varmaan tupla-aika normaaliin verrattuna... Seuraavana aamuna ladut oli aikalailla suoraan unelmista: 10-15 pakkasta, kirkas taivas ja rautatieladut :) Vaikka suurin osa lenkeistä tuli jonku muun kanssa/porukalla tehtyä ni tuona aamuna halusin tarkotuksella nautiskella ihan yksin upeasta luonnosta ja hiirenhiljasuudesta. Tunne lenkeillä alko vähän parempi olee alkuleiriin verrattuna pikkuhiljaa, mutta korkeus ja määräntekeminen pakotti aika rauhallisiin hiihtovauhteihin lenkeillä joten jäätävää analyysiä hiihdosta oli aika hankala tehdä. Keskiviikkoaamuna oli vuorossa ”leirikisa” , jossa laskettiin yhteen parien yhteisajat kuudelta 4-4,5min pätkältä. Molemmat veti siis kolme osuutta ja tarkotuksena oli että vika veto ois kaikilla nopein..Valitettavasti uhosta huolimatta Christianin kaa ei voittoa korjattu, mut oltiin toisia vikan osuuden nopeimmat yhteisajat kisassa, haha, ai mikä säälititteli?? Siihen nähden et kahteen viikkoon ei ollu tehoja tehny, olo oli kohtuu ok, vaikka toki tekeminen ei räväkkää vielä ollukaan ja happojen kaa pitäis jaksaa kamppailla aika paljon paremmin ja pidempää.

Torstaina aamun kolmituntisen jälkeen pistettiin kamat kasaan ja kruisailtiin parin tunnin päähän Bozemaniin. Perjantai aamuna käytiin totee Bohart Ranchilla, 20min päässä hotellilta et täällähän on puolet vähemmän lunta ku West Yellowstonissa ekoina päivinä. Hieno idea siis siirtää Supertourin vikat kisat Bozemaniin, right?! Laskut oli kohtuu peilijäällä ja mielessä kävi miten niistä liisterisuksilla yhteislähtökisassa alas selvitään sunnuntaina. No, onneks stadikkaa ylempänä oli vähän enemmän lunta ja siispä seuraavat kaks päivää raahattiin kamaa kilsan päähän stadikalta. Repun, neljän liisterisuksiparin ja kahen sauvaparin kantaminen ylämäkeen ei muuten oo maailman lepposinta hommaa, kantsii käydä kokeilee joskus ite jos ei usko, hehe! Lauantaiaamuna 9.06 koitti startti pertsan sprintille.. Ja se siitä päivästä kuta kuinkin. Jo eka nousussa tuns et tää meno ei kyllä tuu riittää mihinkä; olo oli tosi flegmaattinen, kaikkea muuta kun sprintin aikana pitäis olla. Vaikka odotukset ei melkein 25h leiriviikon jälkee hirveen korkeella ollu, niin kyllähän se aika-ajo nyt ois pitäny selvittää vaikka miten päin tahansa.. Seuraavana aamuna saavuttiin edellistä päivääkin lämpimämmälle Bohart Ranchille, lämpöä varmaan yli +5 ja ladut oli sen näköset. 9:00 starttas lähtö laukaus pertsan kympin yhteislähtökisalle, tai no vajaa 12km kisalle oikeestaan..Sama fiilis, eka nousussa jo tuns et tänään ei ainaka eilistä helpompaa tuu olee..Kropasta ei saanu mitää irti, hengitys oli ku lenkkiä hiihtäessä, mutta yhtään kovempaa ei sietäny mennä. Kaks kiekkaa koitin rimpuilla, välillä höllätä suosiolla vauhtia tosi alas ja aattella et meno alkais tuntuu helpommalta..Mutta ei, kahen kiekan jälkeen loppu sitten leikki omalta osalta siihen, hirveesti järkeä en nähny vikaa kiekkaa kävellä ympäri, koska olotila oli niin kaukana mitä sen kisassa kuuluis olla. Mieli oli kohtuu apea ja hämmästyny miten meno olikin niin surkeeta, en ihan muutama viikkoa sitten ois tommosta voinu kuvitella..

Oloa vähän rauhotti se, että Sadie Björnsenin viedessä naisten kisan, Linn oli college-tytöistä eka ja Anni kolmas, oman tason nyt ei kuitenka ihan jäätävän kaukana oman tiimin tytöistä luulis olevan, että ehkä kaikki vaan oli totaalisen pielessä normaaliin olotilaan nähden koko viikonlopun. Päivän Loboille kruunas Matsin upee voitto miesten kisassa, taakse jäi kohtuu kovia jenkkinimiä ja college-poikia Euroopasta – ei paha! Tiimipanos oli siis ilahduttava, mutta tietenki yksilölajin urheilijana se ei hirveesti itteään lohduta. Toistenki onnistumisista on kivempi iloita, jos ite pystyy ees kohtuu hyvään suoritukseen. Toivon mukaan kunnon kevennys palauttas olon normaaliksi ja ennen kaikkea taustalla ei ois mitään kunnon väsyä kummempaa. Sormet ja varpaat ja hiukset ristissä taas!

Tuleva viikko on kouluhommien suhteen aika järkky. Keskiviikko aamuna First Aidin käytännön koe, torstaina Public Speakingin vika puhe ja matikan koe ja seuraavana viikon maanantaihi mennessä pitäis myös olla valmiina enkun portfolio, psykan research paper ja alkuviikosta ois vielä matikan ja psykan final exam..Hohhoijaa, saanko vaa unohtaa et oon opiskelija, haha!

MUTTA Finals viikko tarkottaa myös sitä, että koti ja joululoma on entistä lähempänä, jippiiiii! Täytyy kyllä myöntää että viime aikoina ikävä on jo alkanu iskemään ja en malta oottaa et pääsen istahtaa koneeseen kohti Helsinki-Vantaata :) Pian näkee kaikkia <3 Jeij!

Hauskaa viikko kaikille ja lumista joulun odotusta, jippiii!!

”Without struggle there’s no progress.”

-A

p.s. sori ylipitkästä tekstistä, haha!