Suomen suvi ja Lontoon karkelot

Elokuun yhdeksäs ja Suomen kesä näyttää parhaimpaansa, haha! Tänä aamuna auton mittari nousi jopa lukemiin +9 rullille lähtiessä, hetken jo mietin laittasko juomavyöhö lämmintä vai kylmää juomaa.. Onneks kesään on mahtunut monta kaunistakin päivää ja iltaa, ei saa kitistä turhasta! Pikku Myykin sanoo eräässä Muumi-jaksossa osuvasti: ”älä vingu, riittää kun tuuli vinkuu” ;)

Kesä on menny tajuttoman nopeesti! On vaikee uskoa et ens viikon pe ois jo lähtö ABQ:hun esissä. Vuoden takaisiin tunnelmiin verrattuna fiilis on hyvin erilainen, onhan kaikki siellä perillä nyt jo tavallaan ”tuttua ja turvallista”. Hauskaa nähdä miltä toinen vuosi maistuu, kun suurin uutuudenviehätys on poissa. We’ll see... Jatkon kannalta syksy antaa varmasti paljon osviittaa tulevasta – miten reenikuviot toimii, miltä tokan vuoden opinnot vaikuttaa ja kääntyykö vaakakuppi kaikkien asioiden yhteispuntarissa plussan vai miinuksen puolelle.  Ootan kyllä innolla, että näkee taas tiimikavereita ja muitakin ystäviä ja tuttuja ja saadaan taas viettää unohtumattomia lounashetkiä Frontierissä ja tilata epä-new mexicolaiseen tapaan burritoja ilman green chiliä, hehe! Toisaalta paljon haikeuttakin ilmassa on, kesän aikana tullut nimittäin moneen otteeseen todettua et ei tää Suomi yhtään pöllömpi paikka ole :) (jos itikoita ei lasketa, hehe).

Reenien suhteen kesä ei rehellisesti sanoen ole ihan toivotulla tavalla menny. Poikkeuksena moniin vuosiin onneks on, että oon vihdoin saanut kohtuu ehjän kesän vedettyä, mutta kehitystä ei jostain syystä ole ihan toivotulla tavalla tullut. Toki kesään on hyviäkin reenejä ja reenijaksoja mahtunut, et ehkä jossain varpaiden välissä kuntotekijät vaan odottaa esiin puhkeamistaan, haha! Onneks talven koitoksiin on vielä aikaa ja uskoa kuitenkin löytyy, että joku kaunis päivä palaset vielä alkaa loksahtelemaan paikoilleen paremmin kuin hyvin! Tuntuu et tota lausetta oon itelleni aika pitkää jo hokenu, mut kaikella järellä aateltuna - niinhän homma vaan menee, eiks joo? :)

Olympialaisia on varsinkin tällä viikolla tullu seurattua melko tiiviisti. Kerta toisensa jälkeen itteäni jaksaa ihmetyttää suomalaisten yleinen, negatiivinen suhtautuminen huippu-urheiluun. Tälläkään kertaa poikkeusta en oo havainnut. Karsiutujia, epäonnistujia ja turisteja – muita ei Suomen kisakoneeseen monien mielestä astunu tänäkään vuonna. Turha on tietysti läpi sormien katsoa ja kaunistella faktoja mitalitilastoista ja pistesijoista, suuri raivaustyö ja asenteiden muutos monella saralla olis edessä, jos menestyjiä tahdotaan. Vaikee on kuitenkaan uskoo, että negatiivisen ilmapiirin luomisella suomalaisen urheilun ympärille ainakaan parempia tuloksia jatkossa saadaan ja lahjakkaita nuoria eri lajien pariin houkutellaan. Kaikesta huolimatta luulis olympialaisten olevan eritoten suurta urheilun juhlaa ja pääpaino keskusteluissa pyöris urheilutapahtumien ympärillä eikä keskityttäis syyttävien sormien osotteluun. Niiden syyttävien sormien osottelu voitais ainakin jättää ees kisojen jälkeiselle ajalle ja sillonkin ois ehkä tärkeämpää skipata se osuus ja keskittyä tekemään niitä muutoksia, joiden avulla suomalaiset huippu-urheilijat vois itseään ihan näin alkajaisiksi edes ammattiurheilijoiksi kutsua… Lienee suomalaiselle perusluonteelle tyypillistä, mutta omaan järkeeni ei mahdu, miten esim. voidaan hävetä urheilijoita, joita olympialaisiin lähetetään ja jotka siellä sitten epäonnistuvat tai alisuoriutuvat. Hei ihan totta, Lontoon turvatoimilla radalle ja kilpailuareenoille ei yksikään sinne kuulumaton oo päässyt livahtamaan, no worries, ihan ne kaikki siellä luvan kanssa on. Pettymys ja häpeä on kaks eri asiaa – pettymyksestä pääsee yleensä melko nopeesti yli, mutta häpeä syöpyy vähintäänkin takaraivoon… Joskin raha puhuu nykyurheilussa harmittavan paljon niin kyllä edelleen myöskin asenne urheiluun - niin siellä Löndönissä kisaavien urheilijoiden KUIN MYÖS kotisohvilla istuvien penkkiurheilijoiden ja urheiluvaikuttajien. Ainahan satsaus mihin tahansa on omanlaisensa riski, mutta ilman satsausta ja panostusta on aika lapsellista odottaa myöskään tulosta…

Aiai, tästä aiheesta voisin jauhaa vaikka kolme päivää putkeen – uskokaa pois ;) Mut säästän teidät siltä. Oon miettiny saiskohan itelleni kisojen ajaks tehtyä jonku kommentoimiskiellon faceen, koska täytyy myöntää et muutamat "asiantuntevat heitot" siellä on ihan lievästi kiristäny ja sanainen arkku on meinannu avautuu kerran jos toisenki, hehe! Joo joo, koitan käyttäytyä etten oo kaikkien mustalla listalla tai ehkä teen elämäni vaa turvalliseks enkä lue niitä ;)

Vaikka pohjoistuuli tuivertaakin niin suomalaista kesäiltaa ei kyllä voita mikään!

Palataan asiaan meren toiselta puolen,

-A