Once upon a time in ABQ: Kausi paketissa, loma esissä ja jatkosuunnitelmat mietinnässä !

Hävettävän pitkä aika edellisestä päivityksestä, oopsy daisy! Enkä kyl lupaa korjata tapojani, en haluu paineita haha!

Pähkinänkuoressa loppukausi: Alaskan reissun jälkeen fiilikset oli aavistuksen toiveikkaammat, koska loppua kohti siellä alko hiihto pitkästä aikaa ees lähennellä kilpahiihtoa. No se niistä toiveista kun pari viikkoa sitten vedeltiin Bozemanin Regionals’eissa. Perjantain vapaan vitonen oli erittäin tasapaksua hiihtoa, jalat irtisano sopimuksen taas vaihteeks kilsan jälkeen. Kohtuu kovaan maastoon melkein 2000m:ssä peli on sen jälkeen kutakuinkin pelattu. Coloradon kisoihin verrattuna sain kuitenkin vedettyyn itteni lähellä kuolemaa -olotilaan, et toiveissa oli et kisa ois aukassu paikkoja seuraavalle päivälle. No se nyt jäi kyllä haaveeks. Lauantaina oli siis vuorossa 15km pertsan yhteislähtö. Sopivasti noin tunti ennen starttia ilma päätti muuttua totaalisesti, poikien hiihtäessä tokaa kiekkaa. Kaamee lumipyry ja tuuli, laduista ei tietoakaan ja suksien valkkaus/voitelu täyttä arvontaa. No kisa vedettiin totta kai läpi silti. Eka vitonen mentiin kohtuu hiljaa, kun innokkaita ladunavaajia ei ylläripylläri löytyny. Hiihto tuntu siihen asti ihan kohtuulliselta, mut kärjen sitten kiristäessä vauhtia ei taas ollu mitään toivoa vastata vauhtiin. Kohtuu ärsyttävä fiilis, ku minuutti ennen sitä on tuntunu ku hiihtelis vk:ta..Hmph. No lihaksisto ja kroppa kun ei toimi ni se ei toimi. Hirveesti ei jaksanu murehtimaan jäähä, koska kausi nyt kokonaisuudessaan ollu niin vaikee, et realismia oli ettei mikään parissa viikossa totaalisesti muutuka. Se helpottaa ketutusta että pystyy heti suoralta kädeltä listaamaan aika monta asiaa miks kisat on menny niinku ne on menny tänä talvena. Tästä ollaan Annin kaa käyty koutsien kanssa erinäisiä, moninaisia keskusteluja….No, kaikesta oppii ja todellakin allekirjotan et uusia asioita pitää kokeilla, mut hieman myös käyttää järkeä ja palata tarvittaessa tuttuun, toimivaan ja turvalliseen jos lokakuussa on jo semmonen olo et piiputtaa ja pahasti. Täysin uusi ympäristö, alkustressi koulun ja kaiken muittenkin asioitten kanssa ja kovien tehojen mättäminen korkeella ei vaan oo maailman toimivin yhistelmä, ihan vaan jos joku ei sitä vielä tienny haha!

No matkalla kotia Bozemanista (tuli btw istuttua n.2500km sillä viikolla autossa, kohtuu iso maa tää Jenkkilä) valmentajat kyseli ens vuoden ajatuksista ja ite oon ollu aika epävarma tarjotaanko ees jatkostipendiä näillä tuloksilla ja se nyt on kohtuu iso kynnyskysymys, jos ei tietty taskun pohjalta löydy 30 000$ ylimäärästä lukukausimaksuihin, haha! Joka tapauksessa jatkostipendiä ois tarjolla, koska valmennusjohto uskoo et potentiaalia on aika paljon parempaan, mitä tää kausi on näyttäny. Joo, toivon mukaan haha! Että sen puolesta jatko täällä ois turvattu. Tällä hetkellä ainanki tänne jäänti tuntuis ”oikeelta” ratkasulta. Uskon et kun nyt tietää systeemin niin ens syksy tulis olee sata kertaa helpompi ja stressittömämpi. Tän syksyn tehojen mättö oli myös kuulemma tietynlainen kokeilu, joten reeneihin ois tulossa myös muutosta. Ja oon yrittäny miettii miks EN jäis ja kauheen montaa syytä en oo vielä keksiny. Viihdyn loistavasti, pystyn opiskeleen ja urheileen yhtä aikaan, joten tuntuis vaa liian aikaselta jättää kaikki tää taakse. Itseasiassa ajatus et kolmen kk päästä lähtis täältä eikä kenties koskaan tulis takasin melkein puistatuttaa!! Ja vaikka paikka ei välttämättä aina oo mikään hiihtäjän paratiisi niin kyllähän tietyn tason pystyy saavuttamaan kovalla työllä ja motivaatiolla melkeinpä peltipurkissakin, haha! Tärkein asia kuitenkin on nauttia elämästä ja se todella täällä toteutuu!

Tällä viikolla käytiin Bozemanissa sitten NCAA mestaruuskisat, jonne tiensä raivas 5 nordicia ja 6 alppinistia. Neljän kisapäivän jälkeen joukkuuen sija kokonaistuloksissa 8., mikä ei tietysti oo sitä mitä joukkue lähti kauden alussa tavottelemaan. Mutta kausi on ollu varsinki nordiceille enemmän tai vähemmän vaikee, joten uskon et ens talvena Lobot näyttää mistä kana pissii, haha! Hieno päätös kisoille kuitenki saatiin, kun Chris nappas podiumsijan olemalla kolmas puikkakisassa! We’ll be back stronger than ever for sure!!

Lukukausi alkais olee puolessa välissä. Viime viikko oli aika kiireinen koulun suhteen ja nyt ois eessä ansaittu Spring Break! Jee! Ihan mahtavaa päästä chillaamaan hetkeks ja heittää ainakin osan koulukirjoista hetkeks nurkkaan : ) Koulu maistunu ihan mukavasti siihen nähen miten paljon poissaoloja tullu talven mittaan. Huomaa kyl et kaikki on pikkusen helpompaa verrattuna syyslukukauteen, ku ei oo ihan pihalla kaikista käytännön asioista kokoaja. Edeltävä viikko oli kohtuu hyvä Lobo-viikko. Perjantaina yleisurheilijatiimin pituushyppääjä otti ja ponkas 801 yliopistomestaruuskisoissa ja voitti! Not paha! Eilisen kruunas sit jännääkin jännempi koriksen Mountain West konferenssin mestaruustaisto. Harmi peli pelattiin Vegasissa, joten paikan päällä ei päässy fiilistelee, mut kynnet tuli hyvin purtua paikallisessa sporttibaarissakin, haha! Kynsien pureskelu kannatti, sillä pysti palaa ABQ:hun : ) !

Muitten mennessä Spring Breakilla Floridaan, Kaliforniaan ja muihin tylsiin paikkoihin päätettiin säästä vähän rahoja elämiseenki ja vuokrataan ens viikoks auto et päästään sentään kruisailee ympäriinsä! ”Have to do” –lista on jo aika pitkä et eiköhän saada aika kulumaan, haha!

Rusketusraitoja odotellen!

Terkuin ABQ:sta,

Antta