Tänään on ollu oikee onnittelujen päivä, nimittäin Happy bday Sjur, Thomas "Tomppa" Schwab ja Joonas! Millä todennäköisyydellä kolmella tiiminjäsenellä voi olla samana päivänä synttärit? Haha!
Lokakuu lähestyy loppuaan ja yleensä se tarkottaa iltaisin rukoilemista "sada yölla lunta, sada yölla lunta" mut täällä fiilikset on vähän erilaiset. Lumille halu on kylläkin kova, mutta tänä aamuna reeneissä vedeltiin t-paidassa ja capreissa, ni lumesta saa varmaan vielä hetken ihan vaan haaveilla eikä rukoilukaa taida auttaa. Alppihiihtäjät oli viime vkl:na Coloradossa, Lovelandissa laskee ja meiän nordicien ois tarkotus lumiolosuhteista riippuen mennä myös pian ottaa tuntumaa suksiin. Rullahiihto täällä lokakuussa ei tosin kyllä ketuta läheskaan yhtä paljon, ku Suomessa tähän aikaan vuodesta, jollon piikit ei pure asvalttiin, vettä tuhnuttaa ja harmaus peittää maiseman. Täällä kelit on niin ihanteelliset tällä hetkellä, ettei pahemmin voi valittaa, mut kyllä sitä silti vois pikkuhiljaa jo rullat pistää talvilevolle ja siirtyä suksille.
Parin viikon takainen pidennetty syyslomaviikonloppu meni Grand Canyonilla. Lähettiin to aamuna ajelee kohti Arizonaa ja n.seittemän tunnin matkustamisen jälkeen oltiinki sitten vihdoin kohteessa. Iltapäivällä ohjelmassa oli maisemien ihailua ja valokuvausta, jonka jälkeen sitten siirryttin muutaman kilometrin päähän "leirintä-alueelle" (=keskelle mettää :D), jonne pystytettin teltat ja pistettiin nuotiopaikka kuntoon. Iltapäivänen shortsikeli alko nopeesti viilenee illalla ja nuotiolaulujen jälkeen saikin vedellä päälle aluskerraston, collarit, hupparin, tuulipuvun ja kevyt toppatakin, kääriytyä viltin sisälle makuupussiin ja voin kertoa et silti palens koko yön :D no onneks ei joutunu liian montaa tuntia nukkumaan, koska autot starttas kohti Canyonia jo puol seiska. En tiiä johtuko lievästä hypotermiasta vai mistä, mutta olin kuulevinaan yöllä kojoottien ulvontaa. Cool! Toivottavasti ne oli kohtuullisen kaukana meistä, haha! Vaellus alko kauniissa auringonnousussa parin tunnin juoksentelulla alas kanjoniin sanoinkuvaamattoman upeissa maisemissa. Välillä piti oikeesti hieroa silmiä, et näänkö oikeesti näkyjä, koska niin epätodellisen uskomattomat maisemat oli. Alas päästyä ylitettiin pari siltaa Coloradojoen yli ja lähdettiin sitten pikkuhiljaa nousemaan ylöspäin..ja sitä olikin sitte ohjelmassa seuraavat 3,5h :D Vajaa tunti enne päätepysäkkiä kävi mielessä, kun 30kg ylipainoset ja polvivaivaset turistit käveli kameroitten kaa polkuja alas et onkohan noilla käyny mielessa et pitäis ehkä kävellä vielä takasin ylöski :D Vaelluksen jälkeen päästiin suihkuun, mikä oli teltassa nukkumisen jälkeen ehdottomasti yks päivän kohokohdista, nimittäi täytyy myöntää ettei tuo eräjormailu/teltassa nukkuminen ihan täysin miun juttua oo, vaikka luonnon helmassa tykkänki liikkua. Mut taas yks kokemus, jota en kyllä mihinkä vaihtais!
Grand Canyonin viikko oli vaellusta lukuun ottamatta reenien osalta vähän iisimpää, joten nyt on taas ruuvia kiristetty. Se on ainaki tullu selväks et täällä hissuttelu/käpyjen potkiminen/vauhti, jolle oravatki nauraa ei kuulu sanavarstoon. Tehoja lätkitään aika usein ja välillä vähän mietityttää miten paljon niitä uskaltaa lätkiä, koska oma harjotustausta ei todellakaan oo vielä sitä luokkaa et se mitä vaan kestäis. Pitää vaan pitää pää kylmänä, kuulostella kroppaa ja reagoida tarpeeks aikasin, jos tuntuu et alkaa piiputtaa. Tärkeimmät kisat on kuitenki esissä vasta tammi-maaliskuussa, joten vielä on aikaa päästä kuntoon ja toisaalta myös hölmöillä talvi kisojen suhteen pieleen totaalisesti. Tänä vuonna NCAA-mestaruudet ratkotaan ohuessa ilmanalassa, joten ollaan kyllä aika etuoikeutetussa asemassa, kun päästään kokoajan reenaamaan korkeella. Vaikka lumesta ei vielä oo tietoakaan ja kovin runsaslumista talvea Albuquerqueen ei kannata odottaa, niin reeniolosuhteet on kyllä kunnossa. Esim.lauantaina vedeltiin rullilla pertsaa pari tuntia käytännössä kokoaja ylämäkeen, joten maastoa kyllä löytyy jos sitä kaipaa.
Sitten vielä yks juttu, joka kovasti täällä ihmetyttää. Nimittäin joka ikinen kerta, kun joku aivastaa täällä niin tuntuu et ihmisillä on oikein kisa päällä kuka kerkee sanoo ekana ”Bless you”. Ihan totta, se on välillä aika huvittavaa, kun joku aivastaa luokassa kolme kertaa peräkkäin ja vierustoveri sanoo tietenki sitten ”Bless you, bless you, bless you”, haha! Miun hissan proffa harrastaa myös tätä aina keskeyttämällä puhumisen sanomalla ”Gesundheit”, kun joku aivastaa luokassa..outoja nää jenkit!
Have a great week!
Anita
 |
| Graaaaaand Canyon! |
 |
| Our little tent village :) |
 |
| Sunrise |
 |
| And down we go! |
 |
| Mufasa, Anniken and M.R. posing |
 |
| Nordics having a birthday dinner at our house |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti